Malja Veriveljille ja kaikille heille, jotka ahersivat, ideoivat ja venyivät parhaimpaansa tehdäkseen Tampereen Teatterin musikaalista hauskan, vauhdikkaan, koskettavan ja lumoavan esityksen! On aina jännittävää saada todistaa uuden syntymistä.
Päänäyttämön katsomo oli ääriään myöten täynnä viime keskiviikkoiltana, 5. syyskuuta 2012. Yleisön odotukset saattoi tuntea sähkönä ilmassa. Rupattelu vaikeni, kun salissa alkoi soida kaunis hymni ja valot himmenivät.
Teatterisalin viininpunaisilla samettituoleilla istuivat myös — enemmän tai vähemmän jännittäen — Willy Russellin musikaalin kääntänyt kaksikko, Veriveljien ohjaaja Reino Bragge sekä laulut suomentanut Jukka Virtanen.
Salissa istui myös kriitikkoja, joiden arvioiva katse muuntui myöhemmin tekstiksi, teatteriarvosteluiksi.
Suurella ilolla ja sydämellä
Olli-Pekka Ulkuniemi, jonka arvostelu on julkaistu mm. Ilkassa ja Pohjalaisessa, luonnehtii Veriveljien tarinaa kiehtovan myyttiseksi. Musiikillisten teemojen hallittua käyttöä hän pitää tehokkaana.
Kiitosta saavat myös esityksen koreografia (hyvä Ari Numminen!) sekä tarkasti soittava bändi. Rinna Paatso laulaa Ulkuniemen mielestä kuin enkeli, ja kaksosia — Jussi-Pekka Parviaista ja Martti Mannista — kriitikko kehuu vuolaasti. ”Koko TT:n ensemble työskentelee lukuisissa rooleissaan, aivan pienimpiä myöten, täydellä antaumuksella”, hän päättää arvion.
Onnellisten tähtien alla syntynyt tuotanto
Maria Hattunen kirjoittaa Turun Sanomissa julkaistussa arvostelussaan, että Tampereen Teatterissa toimii kaikki. Vaikka hän luonnehtii kertojan roolissa teatteridebyyttinsä tehneen Jussi Selon suoritusta jäykäksi ja jännittyneeksi, Hattunen luottaa rokkijätkän lavakarisman kasvuun.
Veriveljien tehoketju Mickey-Eddie-Linda on saanut myös Maria Hattusen lankeamaan loveen. Ja kukapa voisi vastustaa kaksosia näyttelevien nätyläisten ja Saara Lehtosen lumoa & tekemisen iloa? Huikeimman kiitoksen kriitikko antaa Risto Korhoselle, jonka Sammy on ”puhdasta Broadwayta”. Päättelitte oikein: Veriveljet on hitti.
Miksi riidellä makuasioista?
Arvosteluja lukiessaan huomaa nopeasti, ettei kaikkia voi miellyttää. Eikä toki tarvitsekaan.
Teatterikritiikit ovat tärkeitä, mutta ne eivät koskaan kerro koko totuutta esityksestä. Jo arvosteluille säädetyn merkkimäärän vähäisyys estää kertomasta kaikkea.
Teatterikatsojan tunnekokemuksia tutkinut Raija Mäkelä-Eskola toteaa väitöskirjassaan (2001), että katsojan tunnemuistot ja mieliala vaikuttavat siihen, miten esitystä katsotaan ja miten se vaikuttaa. Paljon teatteria nähnyt myös turtuu, eivätkä hyvätkään esitykset enää välttämättä kolahda.
Piristävä genreloikka ja elämän moukaroimat äitihahmot
Kriitikko Anu Puska jakaa Keskisuomalaisessa julkaistussa arvostelussaan Veriveljille ruusuja ja risuja. Jussi Selon genreloikkaa hän pitää piristävänä. Puska moittii esityksen rytmiä ja henkilöiden dialogia, sen sijaan Jukka Virtasen suomentamiin lauluihin hän on tykästynyt. Rinna Paatso ja Elina Rintala heittäytyvät ”elämän moukaroimiin äitihahmoihin itseään säästelemättä”.
Aamulehden kriitikko Anu Ala-Korpelaa Veriveljet ei koskettanut. Hän kutsuu arvostelussaan Jussi Seloa magneetiksi, mutta arvio sisältää moitteen; Ala-Korpela on jännittänyt Selon puolesta. Sen sijaan kaksosten säpinä ja yhteistyö saa häneltä kehuja.
Pieta Ronkainen alias Voikkuinen kävi katsomassa Veriveljet-musikaalin kaksi päivää ensi-illan jälkeen; iltana, jolloin Sami Hintsanen lauloi ensi kertaa kertojana. Musikaaleille omistetussa blogissaan hän tunnustaa odotustensa ylittyneen — ja komeasti! Kiitosta saavat niin lavastus, ensemble, Samin laulutaidot ja — yllätys, yllätys — kaksoset sekä Risto Korhonen.
Lisäys 12.9.2012 Voit lukea Veriveljet-musikaalin nähneiden Facebook-kommentteja Tampereen Teatterin sivustolta.
